Ydinsähkökiuas joka saunaan

Eurajoki, Pyhäjoki tai Simo saavat uutta potkua, kun uudet ydinvoimalahankkeet lähtevät käyntiin. Talouden kannalta valon ja voiman lisäkapasiteetti on hyvä päätös. Yritän perustella miksi ja kenelle.

Kansantalouden kannalta investoinnit, siis "kiinteän pääoman bruttomuodostus", on - ainakin lyhyellä tähtäyksellä - aina toivottavaa. Vaikeinta on löytää investoija, joka uskoo hankkeeseen niin paljon, että on valmis ottamaan pankista lainaa, käärimään hihat ja laittamaan kauhan heilumaan. Kansantalouden kannalta houkutus on siinä, että investoinneissa pankeista saadaan talouteen rahaa lähestulkoon välittömästi, eivätkä yksityisen ja julkisen kulutuksen rajoitukset jarruta rahankäyttöä. Yksityistä kulutusta kun rajoittavat kotitalouksien tulot tai viimekädessä luottokelpoisuus - julkista taas verotulot ja budjettivaje.

Investoinnit ovat hyväksi kansantaloudelle siksi, että ne tuovat tuloa yrittäjille ja palkkaa työntekijöille. Myös tuonti lisääntyy, mutta vempeleiden ja nippeleden tuonti ulkomailta tuo työtä myös kotimaahan, sillä putket ja piuhat täytyy ruuvata paikoilleen Suomen kylmissä oloissa. Ainapa joku suomalainenkin asentaja pääsee pois kortistosta jonkun puolalais- tai venäläisporukan jatkoksi työkalupakkia kantamaan.

Yrittäjien tulot samoin kuin työntekijöiden palkat maksetaan lainarahalla hankkeen toteutusaikana, joten ne kaunistavat kansantuotelukuja jo niinä kuukausina, vuosineljänneksinä ja vuosina kun hanke on käynnissä. Lisäksi Simon ja Eurajoen isännät voivat vuokrata aittansa ja latonsa ulkomaisten työporukoiden asunnoiksi ja näin rahaa pujahtaa lisää Suomen kansantalouteen, vaikka työvoima tulisi ulkomailta.

Kaikki tämä talouden kasvu lähtee siis käyntiin lainarahalla, eikä se ole keneltäkään pois. Ylistetty olkoon se rohkea yrittäjä joka moiseen hyväntekeväisyyteen ryhtyy!

Hankkeen mahdollisia toteuttajia on jo jonossa odottamassa tarjouskilpailun alkua. Nämä yritykset Ranskasta, Saksasta, Venäjältä, Yhdysvalloista tai Koreasta ovat kiinnostuneet voittamaan hankkeen itselleen, koska useimmiten tarjoukset ovat niin hinnoitellut, että hankkeen toteuttaja saa tilaajalta kulujensa lisäksi voittoa osakkeenomistajien tuottovaatimusten tyydyttämiseksi.

Toteuttajienkin käsiin raha kiertää nopeasti: lainaa tarvitaan, mutta vain siihen asti, että laitos valmistuu ja tilaaja maksaa viimeisen erän kun voimalaitos hyrähtää käyntiin ja alkaa tuottaa sähköä. Suuressa hankkeessa on mahdollista taitavan toteutuksen avulla saavuttaa erittäin hyvä kannattavuus, mikä lisää kiusausta vaikuttaa oman tarjouksen hyväksymiseen valinnan avainhenkilöille suunnatuin lahjuksin. Onneksi Suomessa sellainen peli ei toimi, ja useimpien tarjoajien omat eettiset säännötkin kieltävät tällaisen toiminnan.

Hyötyjiä ovat ne kunnat jotka saavat tällaisen suurhankkeen houkuteltua alueelleen. Hankkeen toteutusaikana se työllistää myös sellaista työvoimaa, joka muutoin on vaikeasti työllistyvää. Kaikeinlainen taloudellinen toimeliaisuus lisääntyy toteutuspaikkakunnalla ja lähikunnissa: asuntoihin löytyy vuokralaisia ja kauppa käy kun matkatyöläiset hankkivat eväitä.

Pidemmällä tähtäyksellä sijaintikunnat pääsevät hyötymään vuosikymmeniksi voimalaitosten maksamista kiinteistöveroista. Mahtavatko Eurajoen suunnistajat saada harjoitushallin tunturisuunnistuksen talviharjoittelua varten?

Todellista rohkeutta ja kylmäpäisyyttä vaatii se, että uskaltautuu pankinjohtajan puheille pyytämään muutaman miljardin lainaa ydinvoimalaitoksen toteuttamista varten. Hallitus, sijoituskunnat, voimalaitostoimittajat, suuremmant ja pienemmät alihankintayritykset sekä paikalliset asentajat ovat jo ahnaina odottamassa osaansa muutaman seuraavan vuoden aikana jaettavasta potista.

Sijoittamisen ajatuksena on, että rahoittajien tuella tehdään investointivaiheessa rahantekokone, johon sijoitetut rahat saadaan takaisin tulevien vuosien ja vuosikymmenten tulovirtana. Usein julkisia suurinvestointeja on hankala perustella. Esimerkiksi moottoritien rakentamisen jälkeen kukaan ei hyödy niistä pennin pyörylää tulovirtana (paitsi Lahden moottoritiestä), varsinkaan kun ihmiset muuttavat moottoritien myötä kasvukeskuksista kauemmas asumaan - ja sitten kolhivat toisiaan ja stressaantuvat kun moottoritie tukkeutuu ruuhka-aikana.

Ydinvoimalan kohdalla kaikki on toisin, ja investointi takaa varman tulovirran kymmeniksi vuosiksi. Lainan takaisinmaksun hoitavat korkojen kanssa sähkön ostajat. Sähkön kuluttajia ovat Suomen kaikki kolmatta miljoonaa kotitaloutta sekä teollisuus. Rapistuva savupiipputeollisuus on lyömässä laudat oviin ja siirtymässä halvemman raaka-aineen ja työvoiman perässä kaukomaille, mutta jäljelle jäävät nuo kaksi ja puoli miljoonaa kotitaloutta, jotka omistavat noin puoli miljoonaa kesämökkiä.

Kotitalouksien sähköntarve on loputon. Arktisissa oloissa sähkön lämmityskysynnän voi moninkertaistaa: Nokeavat öljy-, kaasu- ja puulämmitykset on syytä korvata puhtaalla ydinsähkölämmityksellä. Puoli miljoonaa kesämökkiä on puuttuvilta osin sähköistettävä, jotta syöpää aiheuttavien pienhiukkasten tuotanto lakkaa; saunojen kiukaat tulee vaihtaa sähkölämmitteisiksi. Taloyhtiöiden tulee hiekoituksen sijaan asentaa vastukset piha-alueille. Kävelykadut on sähköistettävä. Laskettelurinteisiin on asennettava kaamoksen ajaksi ulkoilmasolariumlaitteet...

Tällaisella sähkönkulutuksen kasvuskenaariolla ydinvoimalaitokset ovat kannattavia myös niiden tilaajille, eivätkä vain lyhytnäköisesti kansantaloudelle, laitosten toimittajille ja sijaintikunnille. Ja onko ainoakaan tuotettu wattitunti jäänyt koskaan kuluttamatta?

Höpötuhkaa

Tänään 18. huhtikuuta 2010 aurinko on paistanut koko päivän siniseltä taivaalta, kuten eilenkin. Taivaalla ei näy edes ypöyksinäistä kumpupilveä, näkyvästä tuhkasta puhumattakan. On myös hiljaista: läheinen lentokenttä on suljettuna jo kolmatta päivää.

Tällaisessa hiljaisuudessa alkavat salaliittoteoriat itää...

Ainakin pari suomalaisministeriä lähti Espanjasta kohti kotimaata juna- ja autokyydillä. Tuollainen maamatka vie pari-kolme päivää, lentokone taittaa taipaleen muutamassa tunnissa. Onko ministereillä siis jo etukäteen tiedossa, että poikkeustilanne kestää vielä useita päiviä? Ilmeisesti tuhkalakon alku ei ollut tiedossa, elleivät nämä sitten halunneet välttää kiusallisia kysymyksiä vaalirahoituksesta ja ulkomaalaispolitiikasta kotimaassaan.

Onkin uskottaavaa, ettei ministereillä ollut tietoa tulevasta poikkeustilasta. Suomihan ei ole aivan siellä EU:n tiiveimmässä ytimessä silloin kun kyseessä ovat ulkoasiat, koskivatpa ne sitten terrorismia, tuhkapilviä tai ulkoavaruuden olentoja. Sen sijaan päättäväinen ministeri varmaankin saa pätevän ja luottamuksellisen alustuksen sen jälkeen kun tilanne on jo päällä, varsinkin jos häneltä odotetaan asian tiimoilta rahoituspanosta.

Onko tuhkan takana maailmanlaajuinen vipurahasto? Logiikka on yksinkertainen: Rahasto on myynyt lyhyeksi, siis omistamatta myynnin kohdetta, lentoyhtiöiden osakkeita, ja odottanut, että hinnat laskevat ennen luovutusta. Jotta hinta olisi riittävän alhainen, lentoliikenteen täytyi kohdata yllättäviä vaikeuksia. Nämä on saatu aikaan syöksemällä amerikkalaisia asuntovelkakirjajohdannaispapereita pieneen islantilaiseen tulivuoreen. Maan ilmatieteen laitos piti huolen lopusta.

Islannissa kun ollaan, mieleen tulee, että finanssialalla kannuksensa hankkineet veljekset ovat siirtyneet pankkitöiden loputtua Islannin ilmatieteen laitokselle. Sekä talouden että sään mallintaminen edellyttävät, näin ajattelen, hyvinkin samanlaista matematiikkaa. Ainakin ennusteet menevät yhtä lailla pieleen. Edellisessä hankkeessahan pienen Islannin rahoilla oltiin ostamassa koko maailma. Vipuvarsi ei kuitenkaan ollut tarpeeksi pitkä ja vahva, niinpä juttu meni mönkään. Onkohan nyt pienen Islannin tuhkavaroilla pysäytetty suurin osa Euroopan lentoliikenteestä?

Koska tuhkaa ei edelleenkään taivaalla näy, mutta lentokoneet pysyvät maassa, tulee mieleen, että tuhka on silkkaa hämäystä. Tarkoituksena on estää fundamentalistien (en voi mainita mitään uskontokuntaa, jottei verkkopäiväkirjani syytettäisi kiihotuksesta kansanryhmää vastaan) suunnittelelma laaja terrori-isku.

Viranomaiset eivät tietenkään voi paljastaa, mistä on kyse. Se olisi osoitus ylenmääräisestä avoimuudesta. Lisäksi tiedot voivat olla vääriä, kuten Irakin sodan lietsomisessa, ja se voisi olla kiusallista. Niinpä on pitänyt kehittää peitetarina ja siihen saa pikkuruisen islantilaisen tulivuoren tuprahdus kelvata.

Ilmatieteen laitokset on kyllä jotenkin täytynyt saada juoneen mukaan, sitä ei tässä teoriassa voi ohittaa. Elleivät salaisen palvelun agentit ole onnistuneet manipuloimaan Pohjois-Atlantilla sijaitsevia ilmatieteellisiä mittauspisteitä. Niitähän ei taida olla kovin tiheässä, ainakaan yhtä tiheässä kuin maankamaralla. Mikäli tästä on kyse, operaation on ollut ennenkuulumaton menestys: Harva lentokone on päässyt ilmaan, eikä ainoatakaan ole räjäytetty ilmassa tai ohjastettu kohti asutuskeskusta tai ydinlaitosta.

Vaikka edelleen kieltäydyn uskomasta, että tuhkapilvi on vain sitä mitä se on, tuottaa salajuonen tarkempi hamottaminen minulle vaikeuksia. Varsinkin jos juonen takana ovat vapaamuurarit, ulkoavaruuden olennot tai jonkin uskontokunnan kaikkivaltias.

Lopuksi ei ole syytä ylenkatsoa sitäkään seikkaa, että vappu on lähestymässä ja näihin aikoihin teekkaripiireissä kuhisee. Euroopan lentoliikenteen pysähtyminen täyttää kaikki ylenmäärin onnistuneen teekkarijäynän piirteet. Miten ne sen tekivät, sitä en tosin rohkene lähteä arvailemaan.